Leif Granit tuli mukaan 1965
Timon jätettyä Sharksit hoiti Janne vähän aikaa lauluhommat. Pian kuitenkin saimme Lefan mukaan ja samassa yhteydessä Sharks päätti toteuttaa myös täydellisen tyylinmuutoksen. Laulupuolelle haettiin entistä enemmän R&B painotteista otetta ja samalla uusittiin myös pukeutumiseen ja esiintymiseen liittyvät tyylit.
Uusia kappaleita haettiin esim. Rollareiden, Animalsien, Yardbirdsien ohjelmistoista. Pole ja Lefa tekivät myös omia sävellyksiä ja Sharksien ohjelmistossa olikin n. 20 omaa sävellystä, kuten Like I Told You, Together, Rainy Night ja Ann the Whore. Sanoituksista vastasivat Lefa ja Pole sekä Sharksien sisäpiiriin kuulunut Jarkko Laine.
Lefa oli ollut aikaisemmin vähän aikaa The Firestones yhtyeen laulusolistina. Tuolta ajalta on peräisin Lefan sanoittama single ”Can anyone be true”, joka ilmestyi 21.4.1965. Kappale oli Firestonesien Harri Saharannan ja Timo Mattsonin yhteinen sävellys ja levyn kääntöpuolella oli kappale ”I remember”.
Matti Kellari, Olli Gréen, Heikki Halme, Leif Granit ja Rauli Ojanen
Dramaattinen syksy 1965
Sharks oli kovassa vauhdissa v. 1965. Yhtyeen keikkakalenteri oli täyttynyt mukavasti ja syksylle oli sovittu jo runsaasti esiintymisiä erilaisissa tilaisuuksissa.
24.9.1965 tuli täydellinen pysähdys, kun saimme tiedon, että Janne oli joutunut pahaan auto-onnettomuuteen ja oli tajuttomana sairaalassa. Tämä oli shokki kaikille bändikavereille, lähipiirin ystäville ja myös kaikille turkulaisille kitaramusiikin ystäville. Mm. Iskelmä lehti kirjoitti Jannen kolarista ja toivotti pikaista paranemista. Janne selvisi kolarista hengissä, mutta muusikon ura päättyi kuitenkin tähän kolariin.
Sharks peruutti kaikki lähiviikoille sovitut keikat ja alkoi etsiä uutta rumpalia Jannen tilalle.
Iskelmä-lehden kuva
Christer ”Maissi” Qvarnström
Uusi rumpali löytyikin aika nopeasti, kun Christer Qvarnström oli halukas lähtemään Sharksien mukaan. Christer oli aikaisemmin ollut turkulaisen The Jolly Jokers yhtyeen rumpalina ja hän omaksui Sharksien musiikin ja tyylin hyvin nopeasti. Christerin rummuttamana Sharksit pääsivät jatkamaan keikkailuaan melko pian.
Kansainvälisyyttä mukaan – Allan Jokinen, USA
Kesällä 1965 Sharksien ”ulkojäseneksi” liittyi tilapäisesti USA:sta (Baton Rouge, Louisiana) kotoisin ollut Alan Jokinen. Allanin isä, professori Walfrid Jokinen, oli tullut Turun yliopistoon vierailevaksi tutkijaksi ja hän oli ottanut perheensä mukaan Suomeen. Sharksien ollessa keikalla TISC´ssä (Turku International Student Club) paikalle tuli myös Allan. Hän oli tuttaviensa kautta saanut tiedon Sharkseista ja koska yhtyeen musiikki ja tyyli olivat hyvin lähellä hänen omia mieltymyksiään, hän pyysi päästä ”jammailemaan” Sharksien kanssa. Koska Allan oli hyvä, taitava ja monipuolinen muusikko, toivotimme hänet tervetulleeksi harjoituksiimme ja myös muutamille keikoille. Esimerkiksi Natsalla Helsingissä Allan teki suuren vaikutuksen yleisöön hienoilla kitara- ja piano sessioillaan.
Allanin myötä Sharksien musiikkiin tuli yhä enemmän rhythm & blues vaikutteita ja yksi Allanin ”sovittamista” Sharksien bravuureista olikin Chuck Berryn Memphis Tennessee. Harjoituksiin tuli mukavaa vaihtelua, kun Allan opetti Sharksit soittamaan uunituoreen ja vaikean Dylan-klassikon Maggie´s Farm.
Allan oli ystävystynyt Turussa Larryyn, joka oli kotoisin myös USA:sta (Pennsylvania). Heistä tuli hyvät kaverit ja he viettivät paljon aikaa yhdessä. Niinpä Larry olikin usein mukana harjoituksissa ja keikoilla. Larry ei soittanut mitään, mutta toimi tehokkaana roudarina kesällä 1965. Valitettavasti kuva-arkistosta ei löytynyt yhtään Larryn kuvaa.
Levykin oli ohjelmassa, mutta…
The Sharks vieraili myös Scandian levytysstudiossa koe-esiintymisessä ja tarkoituksena oli saada levy 2 omasta sävellyksestä. Pole oli säveltänyt hienot kappaleet joihin Jarkko Laine oli tehnyt sanat. Kappaleet olivat hyviä, mutta levytyksestä ei kuitenkaan tullut mitään, koska Jaken sanoitus ”Ann, the Whore” vaikutti liian radikaalilta, eikä -60 luvulla ollut mitenkään sopivaa laulaa maksullisesta rakkaudesta.
Emme kuitenkaan lannistuneet tästä, vaan jatkoimme keikkailua entiseen tahtiin. Bändin tyyli ja potentiaali toimivat hyvin keikoilla ja suosiota riitti ilman levyäkin.