The Ghosts nimi muutettiin 1963 ja uudeksi nimeksi otettiin The Sharks. Nimen muutos olikin onnistunut ratkaisu, sillä The Sharksin nimi mahtui ainoana turkulaisbändinä Suomen 30 iskevimmän bändinimen listalle (Jee jee jee: Suomalaisen rockin historia, s. 100)).

The Sharks miellettiin heti koululaisnuorison bändiksi. Syinä olivat ilmeisesti koululaistausta ja West Side Storyn Sharks.
Olimme muiden teini-ikäisten koululaisten tapaan UPO:n vakioasiakkaita ja niinpä Sharksit omaksuttiin helposti myös Upolaisten bändiksi.

Tassu valmensi uuden The Sharks-yhtyeen ensimmäiseen julkiseen ponnistukseen Tango Bolero-nimisellä kappaleella. Esiinnyimme Ponnahdus pinnalle-kilpailussa 1963 (kilpailun ulkopuolella) ja yleisö otti meidät hyvin vastaan. Vaikka aluksi vierastimme kappalevalintaa, niin myöhemmin tajusimme, että se kuului Tassun ”musiikilliseen koulutukseen”. Hän halusi valmentaa ja opettaa jokaista erikseen ja sitten yhdessä, jolloin todella opimme, että orkesteri esiintyy yhdessä ja jokaisen on opittava soittamaan samoilla nuoteilla. Tango soi hienosti kilpailuissa, mutta keikoilla tangot, valssit, jenkat ja humpat saivat yleensä jäädä väliin.

1963 – 1964 The Sharks esiintyi pääasiassa kitarabändinä ja ohjelmistoon kuuluivat mm. Shadowsien, Violentsien, Spotnicsien ym. tunnettujen kitarayhtyeiden levyttämiä kappaleita.

1964 ja siitä eteenpäin Sharksien ohjelmisto kehittyi enemmän lauluvoittoiseksi. Ensimmäiseksi vokalisti tuli levylaulajanakin tunnetuksi tullut Timo ”Lukkari” Tavio, jolloin yhtyeen lauluvoima kasvoi ja kehittyi kertaheitolla valtavasti ja Timon mukaantulo vaikutti myös bändin suosioon.

Timo lopetti kuitenkin 1965 ja laulajaksi tuli Leif ”Lefa” Granit. Lefan vahvuuksia olivat erityisesti mahtava show ja lavakarisma. Lefan Mick Jagger-tyyppinen esiintyminen ja ulkomuoto muistetaan vieläkin turkulaisten 60-luvun nuorten keskuudessa.